Mikään ei ole ihanampaa kuin pehmeä ja pörröinen kissanpentu. Pentujen kehityksen seuraaminen ja niiden hoito on yksi herttaisimmista asioista, joita kissanomistajana pääsee todistamaan. Pentujen hoito vaatii kuitenkin myös työtä, joten siihen on varattava aikaa arjen hulinan keskellä. Lisäksi hoitamiseen tarvitaan mielellään useampi ihminen, jotta kissa tottuu mahdollisimman erilaisiin ihmisiin.
Kissa on loppujen lopuksi täysin perimänsä ja kasvuympäristönsä tuote. Jos siis haluat itsellesi hyvän lemmikin, sinun on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten sitä on kasvatettu syntymäkodissa ja minkälainen sen emo on. Näiden tietojen kaivaminen ei ole helppoa eikä aina mahdollistakaan. Lisäksi on syytä muistaa, että useimmiten jokainen kasvattaja tekee parhaansa, mutta kukaan ei ole täydellinen. Ole siis armollinen sekä itseäsi että muita kohtaan kasvattajana.

Kehitys ennen syntymää
Kissanpentujen hoito alkaa itse asiassa jo ennen kissan syntymää. Kissan vanhempien ominaisuudet vaikuttavat paljon kissan koko tulevaan elämään. Tämän takia vanhempiin kannattaa kiinnittää huomiota. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista, etenkään kotikissojen kohdalla. Rotukissojen kohdalla kissan taustojen selvittäminen on yleensä helpompaa.
On huomattu, että uroksen luonteella on selvä yhteys pennun luonteen kehitykseen. Näin siinäkin tapauksessa, että pentu ei ole koskaan nähnyt isäänsä. Luonteenominaisuudet siirtyvät siis geenien välityksellä. Emon ominaisuudet ja luonteenpiirteet siirtyvät paitsi geenien, myös mallioppimisen kautta.
Paitsi, että on hyvä seurata emon ja kollin ominaisuuksia, on hyvä seurata emon terveyttä ja henkistä tilaa tiineyden aikana. Sikiöaikaiset kokemukset vaikuttavat nimittäin sikiön aivojen kehitykseen. Tämän takia kannattaa panostaa emon hyvään ravintoon ja rauhalliseen ympäristöön. Kun emo pysyy tiineysaikana terveenä ja tyytyväisenä, myös pennut kestävät paremmin stressiä syntymän jälkeen ja niiden oppimiskyky on parempi.

Kissanpennun kehitysvaiheet
Kissanpentujen kehitys voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen: vastasyntynyt, siirtymäkausi, sosiaalistumisvaihe ja nuoruus. Jokainen pentu käy nämä vaiheet läpi, mutta kehitysvaiheiden rajat ovat liukuvia, sillä pennut kehittyvät yksilöllisesti omaan tahtiinsa. Vaiheiden ymmärtäminen auttaa kuitenkin sinua huolehtimaan oikeanlaisesta hoidossa jokaisessa kasvuvaiheessa.
Ensimmäinen vaihe: vastasyntyneen hoito (0-14 päivän ikäinen kissa)
Pennun lasketaan olevan vastasyntynyt noin kahden viikon ajan. Tänä aikana emo on pennun elämän keskipiste ja emo vastaa kaikesta hoidosta. Pennut eivät tee juuri muuta kuin syövät ja nukkuvat. Emo auttaa niitä jopa virtsaamisessa ja ulostamisessa. Historiassa tällä ominaisuudella on voinut olla suurikin merkitys pentujen selviämisen kannalta, sillä näin emo varmistaa, että se on paikalla siivoamassa sotkut pois, jolloin pesä pysyy siistinä eivätkä pedot löydä sitä hajun perusteella.
Vastasyntyneet pennut ovat sokeita ja lähes kuuroja. Ne löytävät emon luo lämmön, kosketuksen ja hajun perusteella. Nisän luokse päästyään ne alkavat vaistomaisesti imeä maitoa ja polkea etutassuillaan nisän ympäriltä saadakseen aktivoitua maidontuotantoa. Kyseessä on siis refleksi, joka usein säilyy aikuisuudessakin varsinkin niillä kissoilla, jotka elävät ihmisten keskuudessa.

Vastasyntynyt kissa ei pysty säätelemään ruumiinlämpöään vielä kunnolla. Jotta sen ruumiinrakenne pysyy tasaisena, se käpertyy tiukasti emon viereen. Tämän takia pentua ei saa erottaa emostaan kovin pitkäksi aikaa. Voi kuitenkin olla hyvä totuttaa pentu jo tässä vaiheessa ihmisen kosketukseen. Se on kuitenkin tehtävä niin, että emo ja pentu eivät häiriinny.
Tässä vaiheessa pentujen hoidoksi riittää se, että huolehtii emon hyvästä hoidosta ja ravinnosta sekä luo pesän ympäristön rauhalliseksi. Jos pennut vinkuvat paljon ja vaikuttavat jatkuvasti levottomilta, on kuitenkin syytä huolestua. Voi olla, että pennuilla on loisia tai jokin sairaus tai emolla ei riitä maito. Tällöin kannattaa kysyä apua eläinlääkäriltä. Hoito tai lisäruokinta saattaa olla tarpeen.

Toinen vaihe: siirtymäkausi (10 pv - 3 vk)
Siirtymäkauden tarkoitus on vieroittaa pentu emosta. Tämä kausi kestää noin kymmenen päivän iästä kolmen viikon ikään asti, ja vieroitus jatkuu seuraavissakin vaiheissa. Tässä iässä pentujen silmät ja korvat avautuvat ja ne alkavat tutkia aktiivisemmin ympäristöä.
Pennut juovat edelleen emonmaitoa, mutta emo saattaa kesken imetyksen lähteä pois eikä enää kiinnitä huomiota maitoa pyytäviin pentuihin. Pentujen on siis lähdettävä etsimään muutakin ravintoa. Näin emo kannustaa pentuja itsenäiseen elämään. Tässä vaiheessa on syytä tarjota pennuille ruokaa ja varmistaa, että puhdasta vettä on aina saatavilla.
Tässä vaiheessa pennut alkavat leikkiä aktiivisemmin ja harjoitella uusia taitoja. Pentujen kanssa kannattaa siis leikkiä kovasti, jotta niiden tasapaino, ketteryys ja metsästystaidot kehittyvät. Älä kuitenkaan leikitä pentua kädelläsi tai jalallasi, sillä siitä voi muodostua nopeasti tapa, josta on vaikea päästä eroon. Jos mahdollista, anna pentujen seurata emon metsästyspuuhia, sillä näin ne oppivat parhaiten.

Kolmas vaihe: sosiaalistumisvaihe (3 - 7 vk)
Tämä vaihe kestää noin kolmannesta viikosta seitsemänteen elinviikkoon asti, mutta pentukohtaiset erot voivat olla suuria. Näiden viikkojen aikana pentu oppii olemaan vuorovaikutuksessa muiden kissojen sekä ihmisten kanssa. Lemmikkikissojen kehityksen kannalta tämä vaihe on erityisen tärkeä.
Pentujen yhteiset leikit ovat tärkeitä. Ne saattavat näyttää hyvinkin rajuilta, mutta näin pentu oppii hillitsemään itsensä ja ottamaan muut huomioon. Samalla ne oppivat muita vuorovaikutustaitoja. Emon kanssa leikkiessään ne puolestaan opettelevat metsästystaitoja. Näin pentu oppii leikkien välityksellä minkälaista on olla kissa.

Jos kissa pääsee tässä vaiheessa tutustumaan muihin eläinlajeihin, se voi tottua elämään minkä tahansa eläimen kanssa. Jos se esimerkiksi pääsee leikkimään koiran kanssa, sillä ei todennäköisesti tule koskaan olemaan ongelmia koirien kanssa. On siis tärkeä antaa kissan tutustua monipuolisesti kaikkiin talouden eläimiin.
Noin puolentoista kuukauden ikäisenä alkaa myös metsästämisen ja saalistamisen opettelu ja se jatkuu pitkälle nuoruuteen asti. Aluksi emo tuo pesälle kuolleita saaliita, joita pennut pääsevät haistelemaan ja maistelemaan. Hetken kuluttua kuolleiden saaliiden tilalle alkaa ilmestyä eläviä hiiriä, joita pennut pääsevät jo itse ottamaan kiinni. Emoa seuraamalla ne oppivat myös ratkaisevan tappopuraisun saaliin niskaan. Jos pentu ei opi näitä taitoja nuoruutensa aikana, siitä ei todennäköisesti koskaan tule taitavaa saalistajaa eikä se välttämättä koskaan opi tappamaan saalistaan.

Sosiaalistuminen ihmisen kanssa
Jos kissa on tarkoitus ottaa lemmikiksi, on tärkeä viettää sen kanssa aikaa sosiaalistumiskauden aikana. Jotta se tottuisi mahdollisimman monenlaisiin ihmisiin, olisi hyvä jos mahdollisimman erilaiset ihmiset voisivat viettää sen kanssa aikaa. Tarvitaan sekä aikuisia että lapsia, hiljaisia ja äänekkäitä, miehiä sekä naisia. Tutkimusten mukaan hoitajia pitäisi olla vähintään neljä. Jos hoitajia on vain yksi, pentu ei opi olemaan kenenkään muun ihmisen kanssa.
Ihmiskontaktien määrän lisäksi myös kontaktien tiheys ja laatu ovat tärkeitä. Kissan kanssa kannattaa leikkiä ja nostella sitä syliin, jotta se tottuu olemaan sylissä. Totuta pentu myös siihen, että tutkit sen korvia, silmiä, turkkia ja suuta, jotta se tottuu myös tällaiseen käsittelyyn. Tämä helpottaa tulevaisuudessa myös eläinlääkärireissuja. Olisi myös hyvä, jos pentua pystyisi hoitamaan useamman kerran päivän aikana lyhyissä jaksoissa. Myös häkkimatkustamista voi harjoitella pienissä määrin jo tässä vaiheessa.
Pentu kannattaa ottaa jo tässä vaiheessa mukaan arjen hyörinään. Näin pentu tottuu normaalin elämän ääniin, musiikkiin, juoksuaskeleisiin ja ylipäänsä kaikkeen, mitä sen ympärillä tapahtuu. Kannattaa vaikka pyytää vieraita kylään, jos arki meinaa muuten olla liian tasaista.

Neljäs vaihe: nuoruus
Nuoruusvaihe lasketaan alkavaksi sosiaalistumiskauden lopulla ja kestävän sukukypsyyden saavuttamiseen asti. Koska eri kissarodut saavuttavat sukukypsyyden hyvinkin eri ikisinä, tämän vaiheen kesto voi vaihdella huomattavasti.
Tässä vaiheessa kissojen luonne-erot alkavat selvästi erottua. Toinen haluaa leikkiä ja olla paljon ihmisten kanssa, kun taas toinen vetäytyy mieluummin omaan rauhaansa. Käyttäytymiseltään pentu rupeaa siis vastaamaan aikuista kissaa, mutta opettelee ja oppii edelleen kokemuksistaan uutta joka päivä.
Nuoruusvaiheessa kissaa hoidetaan jo kuin aikuista kissaan. Sitä liekitetään ja ruokitaan, sen kanssa vietetään aikaa ja sen perustarpeista huolehditaan. Se tottuu kotiympäristönsä tapahtumiin ja ihmisiin. On todella palkitsevaa seurata kissan kehitystä.
