Kissa lapsiperheessä

Suurin osa lapsista pitää kissoista. Parhaimmillaan kissa opettaa lapselle sosiaalisuutta, auttaa lapsen kehityksessä ja antaa erinomaisen leikkikaverin. Kissojen suhtautuminen lapsiin voi kuitenkin vaihdella riippuen niiden luonteesta ja pentuvaiheen tapahtumista. Toiset kissat pelkäävät lapsia eivätkä halua olla missään tekemisissä niiden kanssa. Toiset kissat puolestaan nauttivat lasten seurasta. Kissanpentua hankkiessa on mahdotonta ennustaa minkälainen luonne kissalla tulee aikuisena olemaan, mutta kannattaa kysellä emon luonteesta ja valita kissa sellaisesta perheestä, jossa se on pienestä pitäen tottunut lapsiin.

Kumpi oli ensin, kissa vai lapsi?

Riippuen siitä onko perheessä ollut ensin kissa vai lapsi, tilanne voi muodostua hyvin erilaiseksi.

Jos lapsiperheeseen on tulossa kissa, siitä täytyy jutella lasten kanssa ja käydä heidän kanssaan läpi miten kissan kanssa ollaan. Olisi hyvä, jos kissa olisi kotoisin sellaisesta paikasta, jossa se on jo tottunut lapsiin. Uudessa paikassa kissalle täytyy antaa riittävästi aikaa sopeutua uuteen perheeseen ja sen tuoksuihin, tapoihin ja ääniin. Täytyy myös muistaa, että kissa on aina aikuisten vastuulla, vaikka aloite kissan hankkimiseen olisi tullut lapsilta.

Jos taas tilanne on se, että kotiin, jossa on ollut jo entuudestaan kissa, tulee vauva, saattaa kissa osoittautua hyvinkin mustasukkaiseksi uutta tulokasta kohtaan. Kissaa täytyy hellitellä erityisen paljon, jotta se sopeutuu uuteen tulokkaaseen eikä koe asemaansa uhatuksi. Kissaa ja vauvaa ei kuitenkaan koskaan saa jättää kahdestaan. Täytyy myös varmistua siitä, että kissa ei pääse omin päin vauvan vaunuihin.

Opeta lapsi toimimaan kissan kanssa

Lapselle täytyy kertoa, miten kissan seurassa käyttäydytään ja miten sitä käsitellään. Ainakin seuraavat asiat olisi hyvä käydä lapsen kanssa läpi:

  • Kissan kanssa täytyy olla aina hellävarainen. Sitä ei saa retuuttaa eikä nostella varomattomasti. Sitä ei saa myöskään koskaan vetää hännästä tai viiksistä. Jos lapsi on selvästi alle kouluikäinen, voi olla järkevää, että lapsi ei ainakaan aluksi nosta kissaa itse, vaan aikuinen pitää kissaa sylissään silloin, kun lapsi silittää sitä. Kun lapsi on riittävän iso, hänelle on hyvä opettaa oikeaoppinen tyyli kissan nostamiseen.
  • Älä ota kissaa syliin väkisin. Jos kissa on juuri syömässä, pesemässä tai nukkumassa, se haluaa olla rauhassa. Kissan omaa tahtoa täytyy kunnioittaa. Kissa kyllä näyttää milloin se haluaa paijausta ja leikkimistä. Odota siis, että kissa tulee itse sinun luoksesi.
  • Ole kissan seurassa rauhallinen. Puhu hiljaa ja lempeästi. Monet kissat säikähtävät lasten korkeita ja kirkkaita ääni ja lähtevät piiloon. Samoin äkilliset liikkeet voivat pelästyttää kissan. Jos kissa lähtee karkuun, älä juokse sen perään. Se säikähtää siitä vain enemmän. Jos kissa on hyvin arka, jo yksikin pelästyminen saattaa aiheuttaa sen, että kissa ei enää koskaan halua olla lasten kanssa.
  • Kun kissa haluaa silittelyä, silitä sitä myötäkarvaan pään ja selän alueelta. Myös leuan alta voi kokeilla rapsutella.
  • Kissan kanssa täytyy leikkiä varovasti, ettet saa haavaa sen terävistä kynsistä. Kannattaa käyttää jotain lelua, jota kissa voi jahdata, niin sinun ei tarvitse laittaa kättä kovin lähelle kissaa.
  • Kissan ulosteisiin ei saa koskea.

Varotoimet tauteja vastaan

Hyvin hoidetut kissat ovat harvoin vaaraksi lapsen terveydelle. Kuitenkin tietyt varotoimet ovat aina paikallaan. Lapsille kannattaa opettaa hyvän käsihygienian merkitys, eli kädet täytyy pestä eikä sormia saa laittaa suuhun.

Kissan sisä- ja ulkoloishäädöstä täytyy huolehtia säännöllisesti, ja kissan hiekkalaatikoksi kannattaa valita kannellinen laatikko, jotta lapsi ei pääse niin helposti käsiksi ulosteisiin. Ulkona oleva lapselle tarkoitettu hiekkalaatikko tai -läjä kannattaa varustaa kannella, jotta kissa ei käy tekemässä sinne tarpeitaan. Näin erilaisten infektioiden, esimerkiksi toksoplasmoosin, todennäköisyys pienenee.

Lapset ja kissat

Parhaassa tapauksessa lapset ja kissat ovat kuin luotuja yhteen. Monet kissat kohtelevat lapsia hellemmin kuin aikuisia, eivätkä esimerkiksi käytä kynsiään yhtä helposti kuin aikuisten ihmisten kanssa leikkiessä. Ne myös saattavat kestää lapsien osalta kovakouraisempaa käsittelyä kuin aikuisilta. Tässä on toki suuria eroja kissojen välillä. Toisinaan kissa toki näyttää oman mielipiteensä myös lapsille, eikä yksikään kissan kanssa samassa talossa asuva lapsi ole välttynyt haavoilta ja naarmuilta. Haavat ja naarmut kuitenkin opettavat lasta kunnioittamaan kissaa ja olemaan huomaavaisempi sitä kohtaan, joten niitä ei tarvitse pelätä.